Mikä auttaa nuorta opettajaa jaksamaan?
Anni Suhonen toimi luokanopettajaopintojensa aikana sijaisena useissa eri kouluissa. Hän huomasi, että koulujen tunnelmissa ja työyhteisöjen ilmapiireissä oli isojakin eroja. Opintojensa keskellä Anni joutui myös pohtimaan, kuinka tulisi itse jaksamaan ja selviytymään opettajana. Koulut ja opettajan työ olivat esillä eri medioissa hyvin usein vain negatiivisessa mielessä. Sijaistaessaan Kilon koulussa Anni kuuli KILO työhyvinvointia -hankkeesta ja innostui mahdollisuudesta tehdä Pro gradu -tutkielmansa hankkeen työhyvinvointikyselyiden tuloksista. Tässä blogikirjoituksessa pohdimme Annin kanssa hänen tutkimuksensa tuloksia nuoren opettajan näkökulmasta. Syksyllä 2024 Anni aloittaa luokanopettajana Kilon koulussa ensimmäisen oman luokkansa kanssa.
Miia: Gradusi tuloksista kävi ilmi, että opettajia kuormitti työssä eniten itse työn luonne: työn pirstaleisuus, eri puolilta tulevat vaatimukset, opetustyön ulkopuoliset tehtävät sekä myös tunne omasta riittämättömyydestä. Millaisia ajatuksia tämä herättää sinussa?
Anni: Tiedostan hyvin näiden tekijöiden kuormittavuuden ja siksi on hienoa, että pystyn tutkimuksen tulosten ansiosta tiedostamaan ne ja kiinnittämään niihin ehkä eri tavalla huomiota. Erityisesti minulla herää ajatus siitä, miten työn luonteeseen pystyy vaikuttamaan ja miten itse yksittäisenä opettajana voisin siihen vaikuttaa, vai voinko mitenkään? Tutkimuksessani huomioni kiinnitti myös vahvasti riittämättömyyden tunteen kokemukset. En voi kieltää etteivätkö nämä kokemukset ja niiden vastaan tuleminen jännittäisi minua. Työn luonteeseen liittyvät tekijät ovat sellaisia, joista on varmasti hyvä keskustella työyhteisössä ja löytää niihin vertaistukea sekä samaistumispintaa.
Miia: Millaista tukea koet tarvitsevasi uutena opettajana päästäksesi alkuun opettajan työssä?
Anni: Eniten tukea tulen varmasti tarvitsemaan erilaisissa pedagogisissa asiakirjoissa, huoltajien kohtaamisessa ja yleisemmin siinä, mitä kaikkea tulee hoitaa mihinkin mennessä. Erityisesti vanhempainillat ja erilaiset – joskus varmasti haastavatkin – huoltajatilanteet jännittävät minua. Työyhteisössämme on nimetyt mentoriopettajat uusien opettajien mentorointiin. Tämä rauhoittaa mieltäni valtavasti, sillä ensimmäisen opetusvuoden aikana kysyttävää tulee varmasti valtavasti. Saan halutessani mentoriopettajan mukaan myös vanhempainiltaan ja muihinkin huoltajatapaamisiin. Tiedän myös, että jokaiselta muultakin työyhteisön jäseneltä saa tukea ja apua tarvittaessa, sillä koulussa on valtavan hyvä yhteishenki!
Miia: Tutkimuksesi osoitti, että vaikka opettajat kokivat työnsä toisinaan hyvinkin kuormittavana, he selviytyivät työn haasteista, kunhan heillä oli keinoja säädellä kuormitusta ja omaa stressiään. Tärkeimmiksi tukikeinoiksi tutkimukseesi osallistuneet opettajat nimesivät työn rajaamisen, työyhteisön tuen sekä omaan hyvinvointiin panostamisen. Mitä sinä ajattelet näistä palauttavista tekijöistä vastavalmistuneena opettajana? Luuletko itse löytäväsi keinoja palautumiseen?
Anni: Tutkimuksen ansiosta tiedostan heti työuran alussa keinot, joihin keskittyä stressin ja kuormituksen rajaamiseksi. Tukikeinot ovat sellaisia, joiden hyödyllisyyden jokainen varmasti ymmärtää, mutta niiden toteuttaminen käytännössä voi olla haastavampaa. Pyrin silti löytämään alusta alkaen muutamia itselleni toimivia tukikeinoja stressin ja kuormituksen hallitsemiseksi. Niistä korostuvat varmasti liikunta sekä työyhteisön tuki.
Tiedän muutaman kuukauden Kilon koulussa työskennelleenä, että koulun työyhteisö tukee valtavan hyvin uusia opettajia. Minut on uutena opettajana otettu alusta alkaen mukaan yhteisöön pienillä arkisilla teoilla, kuten tervehtimällä ja kyselemällä kuulumisia tai mahdollisia asioita, missä kaipaisi apua tai tukea. Sama pätee mielestäni toiseen suuntaan, pienet arkiset eleet ja sanat tukevat uutta opettajaa työyhteisön osaksi pääsemisessä.
On toki mukavaa, että jollain tasolla toteutetaan myös tietoisesti ryhmäyttämistä, mutta koulun hektisessä arjessa mielestäni pienillä asioilla on enemmän merkitystä – se saa aikaan tunteen siitä, että kuuluu porukkaan ja luo hyvää henkeä opettajayhteisöön! Kilossa juurikin tällä tavalla rakennetaan tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja yhteisöllisyydestä. Varmasti ensi lukuvuonna myös ryhmäyttämiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen saa vielä laajemman katsauksen ja näkökulman, kun työskentelee koulussa heti lukuvuoden alusta alkaen. Syksyllä tiedän saavani luokanopettajan työhön myös yhteisöllistä perehdyttämistä. Siinä jokaiselle Kilon koulun opettajalle on annettu oma perehdyttämistehtävä. Joku kollegoista kertoo minulle kirjaston käytöstä ja joku toinen välituntilainaamon pyörittämisestä. Näin tutustun pikku hiljaa koulun kaikkiin opettajiin. Innolla odotan tulevaa lukuvuotta!
Miia: Tuliko tutkimuksessasi esiin jotakin sellaista, mikä yllätti sinut? Tai jotakin, joka huolestutti sinua?
Anni: Jollain tasolla olen tiedostanut kaikki tutkimuksessa esiin nousseet asiat niin työhyvinvointia heikentävien kuin tukevienkin asioiden osalta, sillä olemme keskustelleet niistä paljon jo opintojen aikana. Ehkä eniten yllätti – todella positiivisesti – se, että vaikka opettajan työssä koetaan välillä paljonkin stressiä ja kuormittuneisuutta tai jopa uupumusta, koetaan silti samaan aikaan myös työtyytyväisyyttä sekä merkityksellisyyttä työssä. Työn merkityksellisyys ja tyytyväisyyden kokemukset on tärkeä muistaa erityisesti niinä haastavimpina ja raskaimpina päivinä!
Miia: Yksi työn rajaamisen keino on tehdä selkeä ero työajalle ja vapaa-ajalle. Onko sinulla vinkkiä siihen, miten työstä pääsee irrottautumaan niin, ettei kanna työasioita ajatuksissaan mukana myös kotiin?
Anni: Itse olen nyt keväällä parin kuukauden opettajana työskentelyn aikana pyrkinyt tekemään työasiat töissä tai heti kotona töiden jälkeen, jonka jälkeen olen siirtynyt vapaa-ajalle. Vapaa-ajalla parhaiten työasioista on irrottanut liikunta, ja erityisesti liikunnan harrastaminen heti töiden jälkeen, mieluusti vielä jonkun kanssa, jotta voi puhua ihan muista kuin työasioista. Tulevana lukuvuonna pyrin siihen, että hoidan työasiat työpaikalla ja rauhoitan kodin vapaa-ajalle ja rentoutumiselle. Toki myös liikunta tulee pysymään mukana keinona työstä irrottautumiseksi.
Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille kollegoille, niin konkareille kuin vastavalmistuneillekin!
-Anni ja Miia
Annin viisi vinkkiä työstä palautumiseen:
Liikunta – erityisen hyvin itselläni toimii heti töiden jälkeen.
Illan rauhoittaminen. Tämä erityisen tärkeää, jos stressi vaikuttaa uneen herkästi.
Läheisten näkeminen ja aivan muista asioista kuin työasioista puhuminen.
Itselle toimivat rutiinit.
Pienet arjen irtiotot. Esimerkiksi iltapalan syöminen ulkona piknik-meiningillä, päiväreissu johonkin lähellä sijaitsevaan paikkaan tai työmatkan kulkeminen eri reittiä – pienetkin muutokset tekevät rutiinien keskellä hyvää!
Anni Suhonen (2024). Opettajien työhyvinvointia heikentävät ja tukevat tekijät (Pro gradu -tutkielma): https://helda.helsinki.fi/items/1e12294e-526b-44d5-8f34-86e430626d9c