Mikä auttaa nuorta opettajaa jaksamaan?

Anni Suhonen toimi luokanopettajaopintojensa aikana sijaisena useissa eri kouluissa. Hän huomasi, että koulujen tunnelmissa ja työyhteisöjen ilmapiireissä oli isojakin eroja. Opintojensa keskellä Anni joutui myös pohtimaan, kuinka tulisi itse jaksamaan ja selviytymään opettajana. Koulut ja opettajan työ olivat esillä eri medioissa hyvin usein vain negatiivisessa mielessä. Sijaistaessaan Kilon koulussa Anni kuuli KILO työhyvinvointia -hankkeesta ja innostui mahdollisuudesta tehdä Pro gradu -tutkielmansa hankkeen työhyvinvointikyselyiden tuloksista. Tässä blogikirjoituksessa pohdimme Annin kanssa hänen tutkimuksensa tuloksia nuoren opettajan näkökulmasta. Syksyllä 2024 Anni aloittaa luokanopettajana Kilon koulussa ensimmäisen oman luokkansa kanssa.

Miia: Gradusi tuloksista kävi ilmi, että opettajia kuormitti työssä eniten itse työn luonne: työn pirstaleisuus, eri puolilta tulevat vaatimukset, opetustyön ulkopuoliset tehtävät sekä myös tunne omasta riittämättömyydestä. Millaisia ajatuksia tämä herättää sinussa?

Anni: Tiedostan hyvin näiden tekijöiden kuormittavuuden ja siksi on hienoa, että pystyn tutkimuksen tulosten ansiosta tiedostamaan ne ja kiinnittämään niihin ehkä eri tavalla huomiota. Erityisesti minulla herää ajatus siitä, miten työn luonteeseen pystyy vaikuttamaan ja miten itse yksittäisenä opettajana voisin siihen vaikuttaa, vai voinko mitenkään? Tutkimuksessani huomioni kiinnitti myös vahvasti riittämättömyyden tunteen kokemukset. En voi kieltää etteivätkö nämä kokemukset ja niiden vastaan tuleminen jännittäisi minua. Työn luonteeseen liittyvät tekijät ovat sellaisia, joista on varmasti hyvä keskustella työyhteisössä ja löytää niihin vertaistukea sekä samaistumispintaa. 

Miia: Millaista tukea koet tarvitsevasi uutena opettajana päästäksesi alkuun opettajan työssä?

Anni: Eniten tukea tulen varmasti tarvitsemaan erilaisissa pedagogisissa asiakirjoissa, huoltajien kohtaamisessa ja yleisemmin siinä, mitä kaikkea tulee hoitaa mihinkin mennessä. Erityisesti vanhempainillat ja erilaiset – joskus varmasti haastavatkin – huoltajatilanteet jännittävät minua. Työyhteisössämme on nimetyt mentoriopettajat uusien opettajien mentorointiin. Tämä rauhoittaa mieltäni valtavasti, sillä ensimmäisen opetusvuoden aikana kysyttävää tulee varmasti valtavasti. Saan halutessani mentoriopettajan mukaan myös vanhempainiltaan ja muihinkin huoltajatapaamisiin. Tiedän myös, että jokaiselta muultakin työyhteisön jäseneltä saa tukea ja apua tarvittaessa, sillä koulussa on valtavan hyvä yhteishenki!

Miia: Tutkimuksesi osoitti, että vaikka opettajat kokivat työnsä toisinaan hyvinkin kuormittavana, he selviytyivät työn haasteista, kunhan heillä oli keinoja säädellä kuormitusta ja omaa stressiään. Tärkeimmiksi tukikeinoiksi tutkimukseesi osallistuneet opettajat nimesivät työn rajaamisen, työyhteisön tuen sekä omaan hyvinvointiin panostamisen. Mitä sinä ajattelet näistä palauttavista tekijöistä vastavalmistuneena opettajana? Luuletko itse löytäväsi keinoja palautumiseen?

Anni: Tutkimuksen ansiosta tiedostan heti työuran alussa keinot, joihin keskittyä stressin ja kuormituksen rajaamiseksi. Tukikeinot ovat sellaisia, joiden hyödyllisyyden jokainen varmasti ymmärtää, mutta niiden toteuttaminen käytännössä voi olla haastavampaa. Pyrin silti löytämään alusta alkaen muutamia itselleni toimivia tukikeinoja stressin ja kuormituksen hallitsemiseksi. Niistä korostuvat varmasti liikunta sekä työyhteisön tuki.

Tiedän muutaman kuukauden Kilon koulussa työskennelleenä, että koulun työyhteisö tukee valtavan hyvin uusia opettajia. Minut on uutena opettajana otettu alusta alkaen mukaan yhteisöön pienillä arkisilla teoilla, kuten tervehtimällä ja kyselemällä kuulumisia tai mahdollisia asioita, missä kaipaisi apua tai tukea. Sama pätee mielestäni toiseen suuntaan, pienet arkiset eleet ja sanat tukevat uutta opettajaa työyhteisön osaksi pääsemisessä.

On toki mukavaa, että jollain tasolla toteutetaan myös tietoisesti ryhmäyttämistä, mutta koulun hektisessä arjessa mielestäni pienillä asioilla on enemmän merkitystä – se saa aikaan tunteen siitä, että kuuluu porukkaan ja luo hyvää henkeä opettajayhteisöön! Kilossa juurikin tällä tavalla rakennetaan tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja yhteisöllisyydestä. Varmasti ensi lukuvuonna myös ryhmäyttämiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen saa vielä laajemman katsauksen ja näkökulman, kun työskentelee koulussa heti lukuvuoden alusta alkaen. Syksyllä tiedän saavani luokanopettajan työhön myös yhteisöllistä perehdyttämistä. Siinä jokaiselle Kilon koulun opettajalle on annettu oma perehdyttämistehtävä. Joku kollegoista kertoo minulle kirjaston käytöstä ja joku toinen välituntilainaamon pyörittämisestä. Näin tutustun pikku hiljaa koulun kaikkiin opettajiin. Innolla odotan tulevaa lukuvuotta!

Miia: Tuliko tutkimuksessasi esiin jotakin sellaista, mikä yllätti sinut? Tai jotakin, joka huolestutti sinua?

Anni: Jollain tasolla olen tiedostanut kaikki tutkimuksessa esiin nousseet asiat niin työhyvinvointia heikentävien kuin tukevienkin asioiden osalta, sillä olemme keskustelleet niistä paljon jo opintojen aikana. Ehkä eniten yllätti – todella positiivisesti – se, että vaikka opettajan työssä koetaan välillä paljonkin stressiä ja kuormittuneisuutta tai jopa uupumusta, koetaan silti samaan aikaan myös työtyytyväisyyttä sekä merkityksellisyyttä työssä. Työn merkityksellisyys ja tyytyväisyyden kokemukset on tärkeä muistaa erityisesti niinä haastavimpina ja raskaimpina päivinä!

Miia: Yksi työn rajaamisen keino on tehdä selkeä ero työajalle ja vapaa-ajalle. Onko sinulla vinkkiä siihen, miten työstä pääsee irrottautumaan niin, ettei kanna työasioita ajatuksissaan mukana myös kotiin?

Anni: Itse olen nyt keväällä parin kuukauden opettajana työskentelyn aikana pyrkinyt tekemään työasiat töissä tai heti kotona töiden jälkeen, jonka jälkeen olen siirtynyt vapaa-ajalle. Vapaa-ajalla parhaiten työasioista on irrottanut liikunta, ja erityisesti liikunnan harrastaminen heti töiden jälkeen, mieluusti vielä jonkun kanssa, jotta voi puhua ihan muista kuin työasioista. Tulevana lukuvuonna pyrin siihen, että hoidan työasiat työpaikalla ja rauhoitan kodin vapaa-ajalle ja rentoutumiselle. Toki myös liikunta tulee pysymään mukana keinona työstä irrottautumiseksi. 

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille kollegoille, niin konkareille kuin vastavalmistuneillekin!

-Anni ja Miia

Annin viisi vinkkiä työstä palautumiseen:

1. Liikunta – erityisen hyvin itselläni toimii heti töiden jälkeen.

2. Illan rauhoittaminen. Tämä erityisen tärkeää, jos stressi vaikuttaa uneen herkästi.

3. Läheisten näkeminen ja aivan muista asioista kuin työasioista puhuminen.

4. Itselle toimivat rutiinit.

5. Pienet arjen irtiotot. Esimerkiksi iltapalan syöminen ulkona piknik-meiningillä, päiväreissu johonkin lähellä sijaitsevaan paikkaan tai työmatkan kulkeminen eri reittiä – pienetkin muutokset tekevät rutiinien keskellä hyvää!

Anni Suhonen (2024). Opettajien työhyvinvointia heikentävät ja tukevat tekijät (Pro gradu -tutkielma): https://helda.helsinki.fi/items/1e12294e-526b-44d5-8f34-86e430626d9c

Aina pelkkä priorisointi ei riitä…

Kevät tulee kohisten ja kouluissa tahti kiihtyy taas. Ennen kevätlukukauden loppua pitäisi ehtiä vielä sitä ja tätä. Projekteja ja jaksoja pitää saattaa päätökseen, toteutuneet tukitoimenpiteet ja niiden vaikutus oppimiseen pitäisi kirjata ylös papereihin, kevätretket täplittävät päivää ja muuttavat totuttua rytmiä, arvioinnitkin häämöttävät jo horisontissa. Hommaa ja työtehtäviä on niin paljon, että pelkkä asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ja aikatauluttaminen ei enää riitä. Jaksaakseen on osattava johtaa myös omaa energiaansa, eli kykyä tehdä työtä.

Ilona Rauhala (PsM) ja Makke Leppänen (PsM, MBA) esittelevät kirjassaan Oman energian johtaminen ja aikaansaaminen hyvinvoinnin tueksi mallia, jossa ajan johtamisen sijaan huomio kiinnitetään oman energian johtamiseen. He huomauttavat, että vaikka meillä olisi loistava työmoraali ja itsekuri työntekijöinä, huolehdimme usein melko leväperäisesti omasta palautumisestamme. Jaksamisemme kannalta on kuitenkin tärkeää, että ponnistelu ja palautuminen ovat tasapainossa.

Rauhalan ja Leppäsen mukaan kiireisinä ajanjaksoina on erityisen tärkeää huolehtia kehon perustarpeista, eli hyvästä ravinnosta, riittävästä levosta sekä palauttavasta liikunnasta. On hyvä luoda itselleen omaa hyvinvointia tukevia rutiineja, jotta myös kuormittuneena jaksaa huolehtia näistä hyvinvointitekijöistä työasioiden lisäksi. Erityisesti palauttavien taukojen pitäminen työpäivän aikana on tärkeää, jotta keho ei virittäydy liiaksi. Paljon ajattelua vaativaa työtä tekevien on syytä huolehtia myös nestetasapainosta päivän aikana.

Myös tunteilla on iso vaikutus energiaamme. Huolestuneisuus ja stressi kaventavat tutkitusti ajattelua. Kuormittavat asiat vievätkin helposti ison osan ajatteluenergiastamme, jos murehdimme asioita jo etukäteen. Tällöin epätoivo valtaa helposti lisää tilaa tunteissamme ja meidän on entistä vaikeampaa tarttua haasteisiin ja käsillä oleviin työtehtäviin. Myönteisiä tunteita voi herätellä muun muassa panostamalla työskentely-ympäristöön. Miellyttävässä tilassa on miellyttävämpää työskennellä. Kun koemme positiivisia tunteita, ajattelun energiaa vapautuu uusien näkökulmien löytämiseen ja työtehtäviin keskittymiseen.

Pisteenä iin päällä energiatasoomme vaikuttaa myös merkityksellisyyden kokemus, jonka Rauhala ja Leppänen nimeävät henkiseksi energiaksi. Mikäli omat arvomme ovat linjassa päivittäisen tekemisemme kanssa, tuntuu työn tekeminen vaivattomalta ja luonnolliselta. Kiireisinä ajanjaksoina saatamme unohtaa, mikä työssämme tekee siitä meille merkityksellistä. Työn tekeminen voi myös mahdollistaa meille merkityksellisen vapaa-ajan viettämisen. Oleellista on, että meillä on elämässämme merkityksellisiltä tuntuvia projekteja.

Kysymyksiä oman energian johtamisen liittyen:

• Millaisia rutiineja sinun olisi hyvä luoda itsellesi hyvinvointisi tueksi?

• Millaiset toiminnot ylläpitävät fyysistä energiaasi?

• Millaiset toimet auttavat sinua palautumaan emotionaalisesti haastavien työpäivien jälkeen?

• Miksi teet nykyistä työtäsi?

• Mikä voisi lisätä työn merkityksellisyyden kokemusta?

Iloa ja auringonpaistetta kevätpäiviin!
-Miia

Lähde: Rauhala, I. & Leppänen, M. (2017). Oman energian johtaminen ja aikaansaaminen.

Ota askel kohti lomaa jo nyt!

Jos työstressi on korkealla viimeisillä työviikoilla, on työstä irtautuminen vaikeampaa loman alkaessa. Ja kun viimein annamme itsellemme luvan rentoutua, iskeekin flunssa. Elimistömme stressihormonitasot ovat loman alkaessa laskeneet ja siksi myös vastustuskykymme laskee. Jotta palautuminen pääsisi alkamaan heti loman alusta, pitäisi askeleita kohti lomaa ottaa jo nyt!

“Siirtäkää ajatukset jo puoliksi lomalle”, neuvoi hyvinvointivalmentajamme meitä ennen lomaa. Vaikka koulussa onkin kiire nyt ennen vuodenvaihdetta, voi työtehtävistä ja -ajatuksista alkaa vähitellen hellittää. Valitse ja kirjaa itsellesi ylös, mitkä asiat haluaisit saada valmiiksi ennen lomaa. Ole kuitenkin kriittinen listasi suhteen! Hyväksy se, ettei ole ehkä mahdollista saada kaikkea valmiiksi. Ole myös armollinen itsellesi, sillä nyt ei tavoitella täydellisyyttä. Osa tehtävistä pitää vain saada hoidetuksi, joihinkin asioihin voi panostaa ehkä hieman enemmän. Riittävän hyvä riittää kyllä!

Muistathan myös kehua itseäsi siitä, mitä kaikkea olet saanut aikaan syyslukukaudella! Oppilaasi ovat oppineet, monta työtehtävää on tullut hoidetuksi ja nyt ollaankin sitten jo puolivälissä lukuvuotta. Mieleesi nousee ehkä jokin tietty asia tai seikka, jonka hoidit to-del-la hyvin. Älä kainostele, vaan anna itsellesi tunnustusta. Opettajan työssä ei turhan usein saada kehuja. Kyllä itselleen voi siis maljan nostaa hyvin tehdystä työstä!

Seuraavaksi mietitäänkin sitten itse lomaa. Millaista lomaa tunnet tarvitsevasi? Mitä haluaisit tehdä? Varo täyttämästä lomaa pelkästään muiden toiveilla. Mitä asioita sinä kaipaat? Millainen loma olisi juuri sinulle hyvä loma? Ehkä jonkin noista mieluisista asioista voisi tehdä jo nyt! Jospa jätät yhden asian pois To do -listalta ja käytätkin sen ajan mieleiseen tekemiseen tai rentoutumiseen ihan rauhassa. Varovainen askel kohti lomaa.

Viimeistään viimeisinä työpäivinä kannattaa tehdä jotain selkeästi arjesta poikkeavaa. Torstaina tai perjantaina voi raahautua teatteriin tai konserttiin tai ajella käymään jouluostoksilla itselle vähemmän tutussa ostoskeskuksessa. Anna itsellesi myös lupa hemmotteluun. Käy vaikka ulkona syömässä tai sovi kaikesta kiireestä huolimatta treffit ystävän kanssa. Vietä hetki työpäivän jälkeistä vapaa-aikaa kuin olisit jo lomalla.

Ja kun loma alkaa, ole lomalla! Jos jokin työasia pukkaa mieleesi, kirjoita se ylös ja palaa ajattelemaan sitä joskus myöhemmin. Älä aikatauluta kaikkia päiviä, vaan jätä aikaa ihan vain oleilulle. Jos huomaat, että sinulla on tylsää, on loma tehnyt tehtävänsä ja palautuminen onnistunut.

Rentouttavaa lomaa juuri Sinulle ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!
-Miia

PS. Lue lisää lomalla palautumisesta: Työhyvinvoinnista_Loma on tarkoitettu palautumiseen

Hyvinvoiva aikuinen kasvattaa hyvinvoivia lapsia

Espoolainen Rastaalan koulu toimii lukuvuoden 2022–2023 KILO työhyvinvointia -hankkeen pilottikouluna. Koulussamme tuetaankin nyt sekä aikuisten että lasten hyvinvointia systemaattisesti. Opettajat saavat koulutusta oman työhyvinvoinnin johtamiseen ja myönteisen vuorovaikutusilmapiirin rakentamiseen liittyen sekä myös hyvinvointiopettajan lisätukea arjessa sitä tarvitessaan. Oppilailla on muutama hyvinvointitunti kuukaudessa, jolloin muun muassa harjoitellaan omaa hyvinvointia tukevia taitoja. Uskomme, että hyvää huomaamalla, kiitollisuutta näkemällä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja harjoittelemalla sekä merkityksellisyyttä etsimällä vahvistetaan jokaisen resilienssiä ja oman elämän hallintaa.

Rastaalan koulu on yksi Espoon suuremmista alakouluista. Olemme porukkana hyvin moninainen. Mukaan mahtuu eri kansalaisuuksia, kieliä, uskontoja, kulttuureja ja tapoja oppia. Rastaalaa onkin luonnehdittu läpileikkaukseksi espoolaisuudesta.

Olemme koulussamme jo pitkään miettineet, kuinka oppilaat ja aikuiset voisivat paremmin ja kokisivat todellista hyvinvointia. Liian usein koulun arjessa sammutamme tulipaloja ja puutumme haasteisiin. Halusimme kääntää tämän kehityskulun ja panostaa hyvinvointiopetukseen ja ennakointiin. Uskomme vilpittömästi, että hyvinvointitaidot ovat kaikkien opittavissa olevia taitoja ja siksi niitä on tärkeä harjoitella koulun oppilaiden ja toki aikuistenkin kanssa.

Koulumme Yhteisöllinen hyvinvointiryhmä osallistui muutamia vuosia sitten Opetushallituksen ja Positive Educationin järjestämään vuoden mittaiseen koulutukseen, jonka aikana rakensimme kouluumme oman hyvinvointiopetussuunnitelman - Rastaalan koulun hyvinvoinnin vuodenajat. Vuoden neljänä pääteemana ja otsikoina suunnitelmassa ovat yhdessä, iloiten, ratkaisten ja arvostaen. Hyvinvoinnin vuodenajat sisältävät kukin useita opeteltavia taitoja Martin Seligmanin PERMA+H -hyvinvointiteoriasta. Lisäksi teemojen rinnalla kulkee koko vuoden otsikko rauhoittuen, jonka sisältöinä ovat tietoisuustaidot; keskittyminen, pysähtyminen ja rauhoittuminen.

Hyvinvointiopetussuunnitelmamme kulmakivenä on motto "Hyvinvoiva aikuinen kasvattaa hyvinvoivia lapsia". Tästä syystä on upeaa, että tänä lukuvuotena saamme olla pilottikouluna Kilo-mallille. Osa YS-ajasta käytetään hyvinvointiasioihin.  Seuraamme opettajien hyvinvointia säännöllisten kyselyiden avulla sekä teemme konkreettisia toimenpiteitä kyselyiden tulosten pohjalta. Itse toimin yhden päivän viikossa pilotoinnin hanketyöntekijänä, niin sanottuna hyvinvointiopettajana.

Olen innoissani, että koulumme ja työyhteisömme haluaa panostaa hyvinvointiin. Itse näen, että akateemisten taitojen lisäksi on tärkeää valmistaa lapsia tulevaisuutta varten hyvinvointitaidoilla. Kenties tulevaisuudessa koneet tekevät paljon ja tämän päivän alakoululaiset tulevat tulevaisuudessa olemaan ammateissa, joista emme vielä tiedäkään. Myötätunto, empatia, rakkaus ja läsnäoleva kohtaaminen tulevat olemaan silloinkin merkityksellisiä taitoja!

Iloa ja valoa pimeyteen,

Piialiina

Rastaalan koulun viisi vinkkiä opettajien työhyvinvoinnin tukemiseen:
1. Opettaja voi käyttää osan oppitunnista palautumiseen yhdessä oppilaiden kanssa. Minuutin hengitysharjoitus oppitunnin alussa rauhoittaa ja rentouttaa tehokkaasti kaikkia.
2. Opettajainhuoneeseen voi nimetä alueen (sohvan, pöydän), jossa ei puhuta työasioita välituntisin.
3. Päättäkää yhdessä jokaiselle kuukaudelle hyvinvointiin liittyvä teema. Näin hyvinvointi nousee näkyväksi ja siihen on helpompi panostaa.
4. Kysykää opettajilta, mikä heitä kuormittaa. Pohtikaa sen jälkeen yhdessä, miten näitä kuormittavuustekijöitä voisi purkaa.
5. Positiivinen palaute ja kannustus auttavat jaksamaan. Niissä ei kannata säästellä!

Onko työpäivän aikana mahdollista palautua?

Keskustelimme työhyvinvointivalmennuksessa työpäivän aikana palautumisesta. Se tuntui alkuun melko mahdottomalta ajatukselta. Että ehtisi muka istuskella kahvikuppi kädessä jutustellen ja rentoutuen. Meidänhän pitää selvittää välituntikahinoita tai monistaa seuraavan tunnin tehtäviä. Työhyvinvointi-valmentajamme Anna totesi, että opettajat kertovatkin hänelle usein alkavansa aina keskiviikkoisin odottaa viikonloppua, jolloin vihdoin pääsee palautumaan. Keskustelimme hyvinvointiryhmäläisteni kanssa siitä, miten torstai- ja perjantaipäiviä pitäisi ehkä osata keventää, jotta viikonloppuna jaksaisi tehdä niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Muuten viikonloppu menee pelkkään toipumiseen ja seuraavaan työviikkoon valmistautumiseen. Pohdimme, millaisin keinoin voisimme saada kevennettyä työkuormaa loppuviikolta ja mietimme, osaisimmeko oikeasti jättää asioita odottamaan viikonlopun yli. Hyvinvointivalmentajamme katsoi meitä hymyillen ja totesi: “Keskiviikkokin on kyllä ihan kiva päivä elää!”

Tuo lausahdus oli pysäyttävä ja siitä tulikin oman työhyvinvointini kulmakivi. Oli kutkuttavaa ajatella, että olisi olemassa työpäiviä, joiden jälkeen ei olisi lopen uupunut ja kaikkensa antanut vaan jaksaisi tehdä asioita ja vaikkapa jopa harrastaa. Miten sellaisen olotilan voisi sitten saavuttaa? Työpäivän aikana palautumalla, kertoi hyvinvointivalmentajamme. Kaikki palautumisvelka ei saisi jäädä vapaa-ajalle. Työpäivää on pystyttävä tauottamaan.

Opettajantyössä päivät ovat hyvin hektisiä. Jotta työpäivän aikana palautuminen onnistuisi, on siihen kiinnitettävä tietoisesti huomiota. Pidin huolen siitä, että kävin päivittäin edes yhdellä välitunnilla opehuoneessa. Tutkimusten mukaan jo pieni mukava juttuhetki työkavereiden kanssa koulupäivän aikana laskee kortisolitasoja (ns. stressihormoni) huomattavasti. Toisinaan olin kuitenkin niin väsynyt, etten halunnut mennä juttelemaan kenenkään kanssa. Tuolloin vedin luokkahuoneen oven kiinni ja pidin taukoa itsekseni. Omassa luokassa saatoin kuunnella äänikirjaa tai katsoin pienen pätkän Taskmaster UK -ohjelmasta. Siirsin tietoisesti ajatukseni työstä muualle.

Hyvinvointivalmentajamme neuvoi meille myös keinon, jolla laskea stressitasoja, vaikka kiireen keskellä ei ehtisi kahvitauolle. Kolme syvää hengitystä riittää! Kun hengitys hidastuu, huomaa kehomme, ettemme ole enää taistele/pakene -tilassa. Tällöin hermostomme vaihtaa parasympaattiselle vaihteelle ja palautuminen alkaa. Pyrin tekemään tämän hengitysharjoituksen aina ennen uuden oppitunnin alkua, aina kun vain muistin. On myös hyvä tehdä selkeä ero työroolin ja oman persoonan välille, jotta siirtyminen työstä vapaa-ajalle on helpompaa. Hyvinvointivalmentajamme Anna kertoi käyttävänsä silmälaseja vain työtehtävissä. Kun hän ottaa silmälasit pois, on hän vapaalla. Enää en siis stressaa maanantaiaamuisin, kun en löydä työavaimiani mistään. Se on vain merkki siitä, että olen onnistunut perjantaina irrottautumaan töistä hyvin nopeasti ja tehokkaasti!

-Miia

Viisi vinkkiä palautumiseen työpäivän aikana:
1. Pyri pitämään yksi kunnon tauko työpäivän aikana. Älä tee silloin mitään merkittävää.
2. Sopikaa yhdessä, että on lupa sanoa, ellei halua keskustella työasioista kahvitauolla.
3. Juo lasi vettä. Hörpi vesi hitaasti. Älä pidä kiirettä.
4. Hengitä tietoisesti kolme kertaa. Vedä syvään henkeä nenän kautta. Pidätä hengitystä pieni hetki. Päästä ilma virtaamaan hiljalleen ulos huulien raosta. Odota muutama sekunti ennen seuraavaa hengenvetoa.
5. Venyttele itseksesi tai pidä oppilaiden kanssa lyhyt venyttelyhetki. Se rentouttaa kaikkia!

Uutta polkua luomassa

Minulla on ollut aiemmin työuupumusta opettajantyössä. Perfektionistille tämä työ on vaikeaa, kun haluaisi pystyä tekemään kaikki mahdolliset työtehtävät mahdollisen hyvin. Olen tiedostanut tämän ongelman jo pitkään ja yrittänyt myös muuttaa asioita. En ole kuitenkaan uskaltanut luottaa yrityksiini ja olen palannut aina vanhoihin toimintatapoihini. Nyt tänä lukuvuonna hyvinvointivalmennuksen myötä sain vahvistusta sille, että suuntani oli ollut oikea.

Koen, että ratkaisevin seikka työhyvinvoinnin paranemisen kannalta on ollut omassa ajattelussa tapahtunut muutos. Opin hyväksymään sen, että voin olla tyytyväinen jo pieniin edistymisiin ja pieniin asioihin. Ennen ajattelin, että kun olen saanut kaiken tehtyä ja kun kaikki oppilaat ovat oppineet kaikki asiat, voin olla tyytyväinen. Tajusin, että eihän niin tule tapahtumaan koskaan! Nyt olen paloitellut asioita tietoisesti pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja antanut itselleni luvan olla iloinen pienistä saavutuksista ja onnistumisista.

Huomasin, että tartutin stressiäni myös oppilaisiin. Kun minulla oli olo, että olemme myöhässä asioista ja meillä on kiire, tarttui tämä levottomuus myös lapsiin. Olen ymmärtänyt, että minun on tärkeää rauhoittaa itseni. Tulen joka päivä koululle niin, että ehdin istua rauhassa ja TOIMETTOMANA 15 minuuttia ennen koulupäivän alkua. Kun menen siinä levollisessa olotilassa luokkaan, pääsevät myös oppilaat aloittamaan uuden koulupäivänsä rauhassa.

Hyvinvointivalmennuksessa meille sanottiin, että pitää palautua myös työpäivien aikana. Olen huomannut, että mikrotauot ovat minulle tärkeitä tuon rauhallisena pysymisen kannalta. Olenkin pakottanut itseni menemään välitunneilla opehuoneeseen kahville ja juttelemaan toisten kanssa. Tarvitsen edelleen työkavereiden tukea siinä, että pystyn olemaan tauoilla toimettomana. On kuitenkin helpottavaa, kun sen voi sanoa muille ääneen. Mielestäni työhyvinvointi onkin koko työyhteisön asia. On vaikeaa rajata työtään, jos joutuu miettimään, että mitä muut nyt minusta ajattelevat, kun vain istun tässä tekemättä mitään.

Olen oppinut myös rajaamaan työtäni, vaikka se alussa tuntuikin aika mahdottomalta. Päätin, että valitsen, mihin keskityn. Olen ryhtynyt tietoisesti miettimään, missä aineessa ja asiassa voin luottaa omaan ammattitaitooni niin, että vain katson nopeasti, että mitä teemme tästä huomenna. Olen antanut itselleni myös luvan keskittyä perusasioihin. Sitten on niitä asioita, joihin haluan panostaa enemmän ja joita haluan valmistella rauhassa; että on myös lupa laitella viimeistä pisaraa myöten kaikki liput ja laput valmiiksi ja kuntoon siinä yhdessä oppiaineessa tai tehtävässä. Sekin rauhoittaa minua.

Nyt ajattelen, että minulle tärkeintä opettajana on, että oppilailla on hyvä olla ja että he tulevat kohdatuksi koulussa. Vasta silloinhan oppiminen ylipäätään mahdollistuu. Yritän kohdata oppilaat, kerron heille pieniä juttuja omasta elämästä, sanoitan tunteitani ja kuuntelen heidän asioitaan. Uskallan käyttää tähän aikaa, vaikka se on jostain muusta pois. Kaikki tämä on lujittanut ryhmähenkeä luokassamme ja ryhmässä olemisen taidot ovat menneet eteenpäin. Olen myös huomannut, että kun olen tietoisesti kohdannut oppilaita, heidän motivaationsa oppia on herännyt kuin itsestään.

Vaikka minulla on edelleen paljon opittavaa oppilaiden eriyttämisessä ja heidän tuen tarpeisiinsa vastaamisessa, ajattelen, että minä osaan kuitenkin olla läsnä oppilaille. Olen tämän lukuvuoden aikana oppinut luottamaan siihen, että teen oikeita asioita, vaikka se ei tulekaan heti näkyviin.

Olen lähtenyt harppomaan rohkeasti varvikkoon tutulta ja turvalliselta polulta. Kun olen aikani kulkenut näitä uusia jälkiä, alkaa tähänkin syntyä uusi polku ja kulkeminen helpottuu.

-Marika

Marikan keinot työstä palautumiseen:
1. Lähden töistä! En jää koululle roikkumaan ja tekemään “vielä sen yhden homman”.

2. Menen useana päivänä viikossa liikkumaan. En ota siitä stressiä, mutta pidän siitä kiinni, että saan itseni liikkeelle.

3. Olen aina ollut yökukkuja. Päätin kiinnittää huomiota nukkumiseeni. Minulle on tärkeää saada tarpeeksi unta.

4. Käyn avannossa. Se rauhoittaa hermostoa tällaisella ylivirittyjällä.

Mikään ei muutu itsestään. On löydettävä omat keinot. Sen jälkeen on päätettävä valita ne vanhojen tapojen sijaan. Pian huomaa, että tämä kaikki on minulle hyväksi.

Yhteisöllisyys on iso voimavara

Ensi syksynä meillä kilolaisilla käynnistyy viimeinen lukukausi väistötiloissa. Tammikuussa 2024 pääsemme vihdoin muuttamaan uuteen Kilon koulun koulurakennukseen. Olemme olleet jo kahden lukuvuoden ajan ripoteltuna kolmeen eri väistöpisteeseen (jotka myös vaihtuvat vuosittain). Tuntuu aika hurjalta, että emme ole näiden korona- ja väistövuosien aikana nähneet koko opettajakuntana toisiamme kovinkaan montaa kertaa. Nyt on kuitenkin tullut aika puhaltaa yhteisöllisyys uuteen liekkiin!

Korona-aikana sai lukea kirjoituksia siitä, kuinka etätyötä tekevät kokivat yksinäisyyttä. Meillä opettajilla tilanne oli erilainen. Vaikka koulussa oli rajoituksia ja varotoimia, saimme kuitenkin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä päivittäin. Kaikesta huolimatta jouduimme pandemian aikana tottumaan siihen, ettei koko opettajakunnan yhteisiä kokouksia ja kokoontumisia enää ollut. Kollegoita näki vain pallukoina läppärin näytöllä Teams-kokouksissa. Kilon koulussa tämä sama kokouskäytäntö on arkipäivää vieläkin, kun työskentelemme hajallamme eri toimipisteissä. Tuttuja kollegoita kaipaa, vaikka väistötiloina toimivien isäntäkoulujen väki onkin ottanut meidät lämpimästi vastaan. Pienetkin kohtaamiset oman koulun väen kanssa ilahduttavat suuresti. Kun olimme olleet muutaman viikon väistössä syksyllä 2022, käveli uuden toimipisteemme käytävällä meitä vastaan tuttu siivoja Kilon koulusta. Aune parka taisi säikähtää, kun me opettajat innostuimme niin valtavasti hänen näkemisestään.

Näiden väistövuosien aikana olemme todellakin huomanneet, kuinka iso voimavara työyhteisö on. Työasioita pitää päästä jakamaan ja peilaamaan toisten kanssa. Keväällä 2022 teettämässämme työhyvinvointikyselyn vastuksissa kollegoiden tuki ja yhteisöllisyys nousivatkin merkittävimmiksi opettajakuntamme jaksamista parantaviksi tekijöiksi. Odotamme siis jo innolla, että pääsemme taas kaikki saman katon alle Kiloon.

Myös oppilaat tarvitsevat tunnetta siitä, että he ovat osa koulu- ja luokkayhteisöä. Jos ryhmään kuulumisen tunne puuttuu, ei koulunkäynti näyttäydy mielekkäänä. Itsensä ulkopuoliseksi tunteva oppilas voi myös vain suorittaa koulutyötä. Vaikka tällainen oppilas näyttäisi päälisin puolin selviytyvän ihan hyvin, voi kouluun tuleminen tuntua hyvinkin ahdistavalta ja hän voi kokea myös suurta yksinäisyyttä.

Nyt kun viimeinen kevätlukukausi väistössä alkaa olla lopuillaan, olemme käynnistäneet opettajakuntana keskustelun siitä, miten saisimme luoduksi kaikille oppilaille ja opettajille tunteen, että jokainen meistä on tärkeä osa Kilon kouluyhteisöä. Olemme pohtineet, mikä, mitä ja millainen on uusi Kilon koulu:
Millaisia oppilaita me haluamme Kilosta lähettää eteenpäin?
Millaista toimintaa ja kohtaamista sen saavuttaminen vaatii meiltä opettajilta?
Mitkä arvot ohjaavat toimintaamme?
Mitä meidän pitäisi vielä oppia, jotta olemme reilun puolen vuoden päästä valmiit tähän haasteeseen?

Työhyvinvointivalmennus

Me Kilon koulun opettajat olemme päässeet osallistumaan työhyvinvointivalmennuksiin pitkin lukuvuotta. Työpsykologit Anna Lohman ja Marjukka Laurola ovat pitäneet Teamsin välityksellä koko opettajakunnallemme kaksi koulutuskertaa. Noilla kerroilla he ovat pohjustaneet meille työhyvinvointiin liittyviä asioita ja olemme myös keskustelleet koulutuksen aihepiiriin kuuluvista asioista luokka-asteryhmissä. Yhteisissä koulutuksissa käsiteltyjä aiheita on päästy lisäksi vielä syventämään työhyvinvoinnin pienryhmissä.

Pienryhmien hyvinvointivalmennuksia on ollut lukuvuoden aikana neljä. Jokaiseen hyvinvointiryhmään kuuluu 7-9 opettajaa. Opettaja on aina saanut koko hyvinvointipäivän vapaaksi. Tämä on edellyttänyt, että jokaiselle opettajalle on hankittu koulun toimesta ja budjetista sijainen neljäksi työpäiväksi lukuvuoden aikana. Koulu on osallistunut myös hyvinvointipäivän muihin kustannuksiin.

Hyvinvointipäivät järjestimme Espoon kaupungin virastotalolla (opetuksen ja kasvun toimiala). Varasimme toimistorakennuksesta neukkarin hyvinvointiryhmän käyttöön ja tilasimme sinne aamiaisen valmiiksi. Ensimmäinen puolituntinen menikin yhdessä jutustellessa kahvia hörppien. Aamiaisen jälkeen meillä oli aina työpsykologin pitämä, 2-3 tuntia kestävä hyvinvointivalmennus, jonka jälkeen oli ruhtinaallinen tunnin pituinen lounastauko. Lopuksi kokoonnuimme vielä yhteen ja jatkoimme kehittäjäopettajiemme johdolla jotakin hankkeeseen liittyvää hommaa tai koulutusta.

Hyvinvointivalmennuksissa on käsitelty omaan työhyvinvointiin liittyviä asioita ja teemoja laajasti. Samalla olemme kuitenkin päässeet pohtimaan kaikkea juuri oman itsen näkökulmasta. Hyvinvointipäivät ovat myös lujittaneet yhteisöllisyyden tuntua nyt, kun olemme kaikki hajallaan kolmessa eri toimipisteessä väistön vuoksi. Toukokuussa meillä on viimeinen koko opettajakunnan yhteinen hyvinvointivalmennus. Tuolloin näemme kaikki livenä toisiamme ja pääsemme pohtimaan Annan ja Marjukan johdolla, miten jaksaa vielä viimeiset kaksi työviikkoa sekä miten laskea samalla kierroksia niin, että olemme kesäloman alkaessa kaikki valmiit laskemaan irti työasioista!

-Miia

Toimiva ryhmä - Hyvinvoiva opettaja

Keväällä 2022 Kilon koulun opettajille teetetyn kyselyn vastausten perusteella opettajamme kaipasivat tukea ennen kaikkea oppilaiden eriyttämiseen, haastavien oppilaiden kanssa työskentelyyn sekä tukea tarvitsevien oppilaiden arviointiin. Työssäjaksamista parantaviksi seikoiksi kyselyssä nimettiin kollegoiden tuki, positiivinen palaute sekä hyvin toimivat oppilasryhmät. Kyselystä nousi näin esiin selkeä vastinpari;
oppilaiden haastava käyttäytyminen kuormittaa, kun taas hyvin toimiva oppilasryhmä auttaa jaksamaan. Päätimmekin pureutua tänä lukuvuonna yhdessä siihen, miten oppilasryhmät saadaan toimiviksi.

Syyslukukaudella keskityimme enemmän ryhmään ja myönteisen oppimisilmapiirin rakentamiseen. Käynnistimme aiheen käsittelemisen siten, että kehittäjäopettajat Miia ja Marja teettivät luokissa ilmapiirikyselyt ja sosiometriset mittaukset. Tämän jälkeen opettajat purkivat oman luokkansa tulokset hyvinvointipäivänä yhdessä Miian kanssa. Tuolloin vastauksista pystyi jo tarkastelemaan selkeimmin esiin nousevia seikkoja.

Marraskuussa kokoonnuimme yhdessä YS:lle ensimmäisen koulutuskokonaisuuden äärelle. Kehittäjäopettajamme Anu kertoi ryhmän rakenteesta ja kehitysvaiheesta sekä erilaisista ryhmärooleista. Anu avasi myös sitä, miten näitä ryhmätekijöitä pystyi tarkastelemaan oman luokkansa sosiometrisen mittauksen tuloksista. Miian kanssa taas käsiteltiin ilmapiirikyselyn tuloksia. Lisäksi Miia kertoi, miten opettaja voi tietoisesti tukea pienin keinoin lämpimän opettaja-oppilassuhteen rakentumista ja auttaa näin samalla myös myönteisen oppimisilmapiirin kehittymistä.

Toinen iso teemamme toimivaan ryhmään liittyen oli oppilaiden käyttäytymisen ohjaaminen. Tätä aihetta käsittelimme kevätlukukaudella hyvinvointiryhmissä kahtena eri koulutuspäivänä. Ensimmäisellä kerralla Anun kanssa pohdittiin muun muassa siitä, millaista hyvä ja toivottava käytös on kunkin meistä mielestä. Lisäksi keskustelimme opettajan vallankäytöstä ja työrauhasta. Toisella koulutuskerralla Miia kertoi, millaista onnistunut käyttäytymisen ohjaaminen on tutkimusten valossa, eli mitä yhteisiä tekijöitä on löydetty niistä luokista, joissa ei-toivottua käytöstä ei esiinny. Lisäksi keskustelimme myös opettajan ammatillisesta kokemuksellisesta tiedosta.

Kehittäjäopettajat esittäytyvät

Kilon koulussa on toiminut nyt ensimmäisenä hankevuonna kolme kehittäjäopettajaa. Kehittäjäopettajien työnkuva on hyvin moninainen; he vastaavat hankkeen pyörittämisestä, sen puitteissa tehtävästä tutkimuksesta sekä opettajien kouluttamisesta. Kehittäjäopettajien tärkeimpänä tehtävänä on kuitenkin opettajien auttaminen työarjen haasteiden keskellä.

Kilon koulun kehittäjäopettajat 2022-2023

Marja Hapuoja on luokanopettaja (KM), erityisopettaja ja nepsy-valmentaja. Hankkeessamme Marja on jalkautunut luokkiin opettajien avuksi. KILO-mallissa me kehittäjäopettajat olemme yhdessä luokassa noin 3-6 viikkoa kerrallaan. Tuon jakson aikana on tarkoitus miettiä yhdessä luokan opettajan kanssa, miten homma saataisiin toimimaan niin, että opettaja pystyy jatkossa työskentelemään ryhmän kanssa hyvillä mielin ja paremmin voimavaroin. Marjalta löytyy apua ja ideoita erityisesti tuen tarpeen oppilaiden luotsaamiseen sekä toimivien käytänteiden luomiseen!

Miia Kaasinen on luokanopettaja ja draamaopettaja sekä kouluttaja ja tutkija (KT). Miia toimii hankkeemme koordinaattorina. Hän vastaa hankkeen pyörittämisestä, pitää yhteyttä eri tahoihin sekä huolehtii hankkeen puitteissa tehtävästä tutkimuksesta. Pääosin Miia kuitenkin viihtyy luokissa opettajien apuna. Miian erityisosaamista ovat luokkahuonevuorovaikutukseen ja opettaja-oppilassuhteeseen liittyvät asiat. KILO-mallissa tarkastellaankin mm. sitä, miten opettaja voi luoda luokkaan positiivista ilmapiiriä hyödyntämällä sanallisen ja sanattoman viestinnän keinonoja.

Myös Anu Pyykkö on lähtöjään luokanopettaja. Tällä hetkellä Anu kuitenkin toimii Helsingissä draamakasvatuksen yliopistonopettajana (KT). KILO-malli -hankkeessamme Anun vastuulla ovat erilaiset koulutuskokonaisuudet. Hänen johdollaan Kilon koulun opettajat ovat päässeet vuoden aikana tutustumaan ennen kaikkea ryhmätekijöihin ja -ilmiöihin sekä oppilaiden käyttäytymisen ohjaamisen saloihin. Ensimmäisen hankevuotemme teemana onkin ollut "Toimiva ryhmä - Hyvinvoiva opettaja!".

Ota meihin yhteyttä, niin kerromme lisää:
marja.hapuoja(at)opetus.espoo.fi
miia.kaasinen(at)opetus.espoo.fi
anu.pyykko(at)opetus.espoo.fi