Työstressi vs. työn imu
Opetusalalla koetaan työperäistä stressiä selvästi useammin kuin muilla aloilla Suomessa. Tutkimusten mukaan opettajia kuormittavat erityisesti suuri työmäärä, tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaaminen ilman riittävää resurssia tai apua, töiden kasautuminen sekä erilaiset opetustehtävien ulkopuoliset työtehtävät. Työn voimavarat ja koettu työn imu auttavat kuitenkin vähentämään koettuja työn vaatimuksia.
Työstressi on tila, jossa työntekijän voimavarat ovat riittämättömät vastaamaan työn vaatimusten aiheuttamaan kuormittavaan tilanteeseen. Itseen kohdistuvat odotukset ja vaatimukset tuntuvat tuolloin liian suurilta ja ylitsepääsemättömiltä. Lyhytkestoisena pieni stressitila voi jopa edistää suorituskykyämme työssä. Pitkittyessään työstressi johtaa kuitenkin vakaviin stressireaktioihin ja lopulta myös työuupumukseen. Työuupumus on häiriötila, jossa työntekijän voimavarat ehtyvät täysin.
Työtehtävien lisäksi työperäisen stressin kehittymiseen vaikuttavat myös työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet. Eri henkilöt reagoivat samanlaisessa tilanteessa eri tavoilla. Toisaalta sama ihminenkin voi reagoida eri tavalla eri päivinä ja eri elämäntilanteissa. Työstressiä voikin oppia myös ennaltaehkäisemään ja lievittämään niin, ettei stressi johtaisi työuupumukseen. Yksi työuupumukselta suojaava tekijä on työn imu.
Työn imun kuvataan olevan työuupumukselle vastakkainen tunnetila. Se on henkilön työssään kokema myönteinen tunne- ja motivaatiotila. Työn imuun liittyy kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta, jotka ovat 1) tarmokkuus,
2) omistautuminen ja 3) uppoutuminen.
Tarmokkuus on yhdistelmä energisyyttä ja sinnikkyyttä. Se on halua ponnistella työnsä eteen sekä halua panostaa omaan työhönsä. Omistautuminen taas on kokemusta siitä, että työ on itselle merkityksellistä. Vaikka työ olisi välillä haasteellista, se myös innostaa ja inspiroi. Uppoutuminen on työhön paneutumista niin täysillä, että aika kuuluu kuin huomaamatta ja irrottautuminen työstä tuntuu jopa vaikealta. Työhön uppoutunut henkilö nauttii työstään, vaikka se vaatiikin suurta keskittymistä.
Työn imu ei tarkoita sitä, että työnteko olisi koko ajan kivaa. Imua omaan työhönsä voi kokea hetkittäin, esimerkiksi muutamia kertoja viikossa tai joka päivä pienen hetken ajan. Kokemus työn imusta myös tarttuu; jaettu työn imu voi olla vaikkapa yhdessä innostumista tai suunnittelua. Työn imun kokeminen on myös hyvin yleistä. Työhyvinvointilaitoksen mukaan vähintään kaksi kolmasosaa suomalaisista työntekijöistä kokee työn imua, eli tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista, vähintään kerran viikossa.
Jyväskylän yliopistossa on tutkittu opettajien työhyvinvointia. Heidän tutkimustulostensa mukaan myös opettajien työn imu on hyvin vahvaa. Vuosina 2017-2018 Jyväskylän yliopiston tutkimukseen osallistuneista opettajista suurin osa koki työn imua jopa muutamia kertoja joka viikko. Tutkijat toteavat, että opettajien kokema vahva työn imu on ehdottoman tärkeä voimavara työssä jaksamisessa. Henkilökohtaiset suojaavat voimavaramme ja työn imu kompensoivat työn vaatimuksia ja sitä kautta myös ehkäisevät työn kuormittavuuden kokemusta sekä uupumista.
Millä tolalla sinun jaksamisesi opettajantyössä on tällä hetkellä? Testaa Työterveyslaitoksen testeillä, kuinka stressaantunut olet ja millä tasolla on työn imusi.
Testi: Kuinka stressaantunut olet?
Kirjoittaja: Miia Kaasinen
Lähteet
Lerkkanen, M.-K., Pakarinen, E., Messala, M., Penttinen, V., Aulén, A.-M., & Jõgi, A.-L. (2020). Opettajien työhyvinvointi ja yhteys pedagogisen työn laatuun. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 358.
Työterveyslaitos. Stressi ja työuupumus. Haettu 18.4.2023 osoitteesta https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/stressi-ja-tyouupumus
Työterveyslaitos. Työn imu. Haettu 18.4. 2023 osoitteesta https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyon-imu