Vuorovaikutuksen avulla oppiminen
Luokkahuonevuorovaikutus ja opettaja-oppilas-suhde on tutkimuksissa nostettu oppilaan oppimisprosessiin vaikuttavien tekijöiden keskiöön. Sekä opettajan tapa ohjata oppilaita että luokan sosiaalinen ympäristö vaikuttavat siihen, mitä ja miten oppilas voi luokassa oppia. Päivittäin tapahtuvat arkiset ja pienet kohtaamiset saavatkin uudenlaisen merkityksen, kun oppimisprosessia tarkastellaan vuorovaikutuksen näkökulmasta. KILO-mallissa lähestymme luokkahuonevuorovaikutusta Vuorovaikutuksen avulla oppiminen -mallin kautta.
Vuorovaikutuksen avulla oppiminen
Luokkahuonevuorovaikutusta opettajan ja oppilaiden kesken voidaan tarkastella erilaisten mallien avulla. Mallit määrittävät niitä osatekijöitä, joista laadukasta vuorovaikutus luokkahuoneessa koostuu. Yksi esimerkki tällaisesta mallista on Teaching through Interaction -viitekehys (TTI). Mallissa opettajan nähdään antavan vuorovaikutuksen aikana oppilaiden oppimiselle tukea kolmella eri osa-alueella. Nämä osa-alueet ovat tunnetuki, toiminnan organisointi sekä ohjauksellinen tuki.
Tunnetuki näyttäytyy luokassa positiivisena ja lämpimänä ilmapiirinä sekä opettajan herkkyytenä huomata oppilaiden erilaiset tuen tarpeet sekä hänen taitonaan vastata noihin tarpeisiin nopeasti ja tilanteen vaatimalla tavalla. Tunnetukea antava opettaja huomioi myös oppilaiden ideat ja ajatukset osana opetustaan.
Toiminnan organisointi puolestaan tulee ilmi selkeinä rakenteita sekä toiminnan etenemisenä tehokkaasti ja tavoitteellisesti. Hyvästä toiminnan organisoinnista kielivät toimivat rutiinit ja toimintatavat sekä oppilaiden asianmukainen ja tehtäväsuuntautunut käyttäytyminen.
Ohjauksellinen tuki koostuu opettajan ohjauksen ja opetuksen laadusta, kuten opettajan antamasta palautteesta, ongelmanratkaisun ja analyyttisyyden tukemisesta sekä dialogisuudesta.
Tutkimuksissa, jotka perustuvat malliin pohjautuvaan havainnointityökaluun, on laadukkaan luokkahuonevuorovaikutuksen havaittu olevan yhteydessä mm. hyviin oppimistuloksiin, sitoutumiseen sekä oppilaiden tehtäväsuuntautuneeseen käyttäytymiseen.
Mallin hyödyt opettajalle
Opettaja-oppilas-suhteen laatu vaikuttaa paljon siihen, miten oppilas suhtautuu koulunkäyntiin sekä millaisena oppilaana hän näkee itsensä. Oppilaat kiinnittyvät vahvemmin koulutyöhön sekä oppitunnin tehtäviin ja heidän ei-toivottu käytöksensä vähenee, kun he luottavat saavansa opettajan apua sitä tarvitessaan ja kun he kokevat olevansa osaavia ja arvostettuja sekä tietävät, mitä heiltä odotetaan. Opettajan olisikin hyödyllistä toisinaan tarkastella ja reflektoida omaa ammatillista vuorovaikutustaan esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:
1. Millaisena luokkani näyttäytyy tämän mallin kautta tarkasteltuna?
2. Mitkä osa-alueet painottuvat tavassani opettaa sekä tavassani olla vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa?
3. Millaisia vahvuuksia minulla on? Mitä kehityskohteita mallin kautta nousee esiin?
Mallin avulla on myös mahdollista ottaa tarkemman tarkastelun kohteeksi jokin kolmesta osa-alueesta. Tähän osa-alueeseen voi palata systemaattisesti työpäivän aikana ja yrittää tavoitella sen laadukkaampaa toteutumista luokkahuonevuorovaikutuksessa.
Kirjoittaja: Anu Pyykkö
Lähteet:
Hamre, B.K. Pianta, R.C. Downer, J.T. De Coster, J. Mashburn, A.J. Jones, M.S. Brown, J.L. Cappella, E. Atkins, M. Rivers, S.E. Brackett, M.A. and Hamagami, A. (2013). Teaching through Interactions: Testing a developmental framework of teacher effectiveness in over 4,000 Classrooms. The elementary school journal, Vol 113. 461-487
Lerkkanen, M.-K., & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. Teoksessa K. Salmela-Aro (toim.), Motivaatio ja oppiminen (s. 181-196). PS-kustannus
Muhonen, H., Vasalampi, K., Poikkeus, A., Rasku-Puttonen, H. & Lerkkanen, M. (2016). Lämmin opettaja-oppilassuhde edistää kouluun sitoutumista. Kasvatus : Suomen kasvatustiteteellinen aikakauskirja, 47(2), 112–124.