Resilienssi on yksilön ja yhteisön kykyä selviytyä

Resilienssi tarkoittaa yleisesti ottaen kykyä selviytyä haastavista tilanteista sekä taitoa kehittää uusia toimintatapoja vastaavien tilanteiden varalle. Resilienssi ei kuitenkaan ole vain henkilökohtainen ominaisuus, vaan sen muodostumiseen vaikuttavat myös monet ulkoiset tekijät. Lisäksi resilienssi on myös yhteisön kykyä tukea jäseniään.

Käsitteestä resilienssi on käytetty suomen kielessä myös sellaisia termejä kuin muutosjoustavuus, sietokyky, palautumiskyky, sitkeys, sopeutumiskyky, joustokestävyys ja selviytymiskyky. Resilienssiä voidaan tarkastella myös monella eri tasolla, kuten yksilön, yhteisön tai kokonaisen valtion tasolla (esim. Korona-pandemian selviytymiseen liittyen).

Resilienssin käsitettä käytetään myös työelämän haasteista selviytymisen kuvaamiseen. Tällöin resilienssillä tarkoitetaan yleensä koko sitä prosessia, jossa työntekijä 1) pyrkii selviytymään kohtaamistaan haasteita, 2) haastavan tilanteen pitkittyessä oppii mukautumaan sen vaatimuksiin ja 3) tilanteen helpottaessa hyödyntää saamaansa kokemusta kehittääkseen taitojaan seuraavien haasteiden varalle. Resilienssilla kuvataan siis sellaisia voimavaroja (kykyä, kapasiteettia ja ominaisuuksia), joiden avulla selviämme työn vaatimuksista. Resilienssi on joustavuutta sekä kykyä mukautua ja uudistua.

Resilientti ihminen tai yhteisö pärjää, vaikka eteen tulisi haasteita tai muutoksia. Omaa työtään voi pyrkiä hallitsemaan ja organisoimaan niin, että välttyy kiireen tuomalta pahimmalta stressiltä. Tällaisia resilienttejä toimintatapoja voi myös tietoisesti opetella ja niissä voi kehittyä. Omaa ja muiden resilienssiä voi vahvistaa esimerkiksi pyytämällä ja tarjoamalla apua kuormittavissa tilanteissa. Stressaavan ajanjakson aikana on hyvä osata myös miettiä, mistä voisi päästää irti tai mistä voisi luopua säästääkseen voimavarojaan. Kun työskentelee paineen alla, nousee mieleen helpommin aiempia epäonnistumisen kokemuksia, mikä voi lisätä toivottomuuden tunnetta. Onkin tärkeää muistuttaa itseään ja työyhteisöään myös selviytymisen hetkistä.

Resilienssi on osa mielenterveyttä. Omaa resilienssiä voikin vahvistaa myös huolehtimalla säännöllisesti palautumisesta. Uni, vapaa-aika, työn ulkopuoliset ihmissuhteet, luovuus ja liikkuminen auttavat lataamaan akkua. Varsinkin läsnäolotaitoja kehittävän harjoittelun (esim. jooga, taichi, mindfulness) on havaittu edesauttavan stressaavien tilanteiden ennakoimisessa sekä niihin mukautumisessa. Lisäksi on hyvä muistaa, että relisienssi on myös yhteisöllistä; se on yhteistä vastuuta yksilöistä ja yhteistä selviytymistä haastavista tilanteista.

Kirjoittaja: Miia Kaasinen

Lähteet:

Hyvönen, A. E., Juntunen, T., Mikkola, H., Käpylä, J., Gustafsberg, H., Nyman, M., ... & Liljeroos, J. (2019). Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2019

Kinnunen, R., Liljeroos-Cork, J., Rikander, H., Virta, S., Pekkola, E., & Tappura, S. (2023). Opetusalan kriisivalmiudet. Tampereen yliopisto.

Saari, T. (2016). Resilienssi työntekijän voimavarana asiantuntijatyön aikapaineiden hallinnassa. Hallinnon tutkimus, 35(3).

Suomen mielenterveys ry. Resilienssi auttaa selviytymään. Haettu 25.4.2023 osoittesta: https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/